Nyt on taas suomalaisittain vuoden merkittävin juhla juhlittu ja alkaa toden teolla laskeutuminen jouluun. Minusta syksy on jotenkin mukavaa aikaa, vaikka en todellakaan pidä sateen vihmomisesta ja kylmistä viimoista, mutta juuri tämä monien juhlien läsnäolo lähes päällekkäin saa ajan liitämään siivillä ja tekee oloni odottavan juhlavaksi. Kiitospäivä, itsenäisyyspäivä, joulun monet juhlat ja lopulta vuoden loppuminen ja uuden alku – todelliset juhlaviikot siis!

Tiukka raati ruutujen äärellä…

Työrintamalla loppuvuosi on aina todella kiireistä aikaa. Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet, joista suurimpana Linnan juhlat, on eräs vuoden tärkeimmistä näytön paikoista työtäni ajatellen. Luin juuri uutisista että presidentinlinnan vastaanottoa katsoi parhaimmillaan 2,6 miljoonaa katsojaa tänä vuonna – aivan käsittämätön määrä katsojia ruudun äärellä odotti siis innolla pukuloistoa! Niinpä vaikka pukutilauksen vastaanottaminen Linnan juhliin tietää aina unettomia öitä, ottaa varmasti jokainen suunnittelija mieluusti vastaan nämä tilaukset.

Ongelmanahan (jos sellainen edes on olemassa) ei varsinaisesti ole se lyhyt aika kutsujen saamisesta itse juhlapäivään, mikä sekin aiheuttaa usein hieman harmahtavia haituvia sillä usein kuhunkin pukuun juuri täydelliset kankaat täytyy ehtiä tilata maailmalta muutenkin tiukan aikataulun puitteissa, vaan se, että ajankohtaan on aina ehtinyt sopia jo suuren joukon muitakin juhlapukutilauksia, jotka luonnollisesti myös täytyy saada ajallaan ja täydellisinä maailmalle. Siksipä esimerkiksi tänä vuonna viimeinen viikko vei omat aikatauluni äärimmilleen – pahimmillaan työpäivät venyivät 26-tuntisiksi kahden tunnin yöunilla. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kauneuden luomiseksi maailmaan, nukkua voi sitten tuonnempana… Päällimmäisenä oli kuitenkin ylpeys omaa työtä kohtaan ja ilo siitä että niin moni oli taas valinnut suomalaista osaamista omaan juhlalookiinsa – suuri kiitos siitä kaikille Kisu Korsin asiakkaille ennen, nyt ja jatkossa!

Tämän vuoden satoa: Dallapé ja Anu

Kurkistetaanpa hieman tämänvuotisiin Linnan juhliin lähteneisiin Kisu Korsi -pukuihin: pukuja oli kolmella ihanalla ja varsin erilaisella naisella. Sattui niin mukavasti että sain loihtia puvun 90-vuotisjuhlavuottaan viettävän Dallapé-orkesterin johtaja Juha Hostikan puolisolle, häikäisevän upealle sopraano Anu Hostikalle. Hienoa tämä oli siksikin että satun olemaan suuri Dallapé-fani! Anu oli kutsun tipahdettua postiluukusta alkanut kuumeisesti miettiä, mistä saisi juuri itselleen sopivan puvun – selvää kuitenkin oli alusta asti että puvun täytyy olla suomalaista työtä ja osaamista, mistään ulkomaisista nettikaupoista tai kiina-tuotantoa ei nyt lähdettäisi kaupoista hankkimaan näin tärkeään suomalaiseen juhlaan. Selailtuaan läpi suuren joukon nettisivustoja ja suunnittelijoita Anu muisti näytöksen jossa hänen kollegansa oli juuri ollut minulla mallina. Niinpä Anu alkoi siis googlettaa Kisu Korsin pukujuttuja huomatakseen että tyyppihän taitaa olla se jonka ikkunan ihanuuksia hän ohimennessään aina oli ihaillut Turussa käydessään. Siispä hän asteli butiikkiin ja homma saatiin vireille! Löysimme saman tien yhteisen sävelen ja mieluinen hehkuvan kirkas turkoosi värikin keksittiin heti ensi käynnillä ja kankaat laitettiin tilaukseen: silkit Saksasta ja pitsit Portugalista.

Itselläni oli heti yleisvisio siitä mitä lähdettäisiin tekemään, tosin helmaosaan minulla oli kaksi vaihtoehtoa joista toista lähdin ensin kokeilemaan mutta päädyinkin kesken projektin toiseen ideaan – se toinen tulkoon jollekulle toiselle johonkin toiseen tilaisuuteen! Pukuprojekti yleensä aina elää Kisu Korsilla koko prosessin ajan, lopullinen muoto ja yksityiskohdat selviävät kun päästään lähemmäs h-hetkeä. Näin toimin jotta parhaat ratkaisut tulisivat valituiksi pukuun sen sijaan että jäätäisiin junnaamaan alkuperäiseen ideaan ja teknisiin ratkaisuihin mikäli matkan varrella löytyisi vielä parempia vaihtoehtoja.

Helmaosan päätin loihtia niin että siitä saa halutessaan myös lyhyen version, koska pitkälle juhlapuvulle on tavallisesti vähemmän käyttöä. Niinpä Linnan parketeilla asu oli luonnollisesti täyspitkä ja pörheä, mutta vaikkapa jatkoille Anu olisi voinut lähteä lyhyessä versiossa! Myös yläosa koostuu kahdesta erillisestä vaatekappaleesta, joita voi jatkossa hyödyntää yhdessä ja erikseen monenmoisina kombinaatioina: täyskirjailtu käsin ommeltu pitsinen ihanuus ja sen alla metalliluin tuettu korsettimainen yläosa silkistä. Koreuden viimeisteli hauska silkkinen rusettivyö, jossa oli löytämäni vintagesolki.

Yhden pitkän puvun sijaan Anu sai siis käytännössä minipuvuston, jonka osia voi yhdistellä ristiin rastiin aina kulloisenkin tilaisuuden mukaan. Juhlalook täydellistyi mukavasti, kun Anun äiti löysi sopivat hopeakengät pukuun Lappeenrannasta ja Play it again, Sam -liikkeestä Helsingistä löytyi todella näyttävät vintagekorvakorut täydentämään säihkettä! Linnan juhlia varten tyylikkään kampauksen ja näyttävän meikin loihti Miia Ollula, Puuterihuone.

anupitsi               harmaa

Hopean hohdetta

Toinen pukuprojekti tilattiin päivää tätä ennen ja sekin muuntui matkan varrella: alunperin asiakas toivoi minun keksivän hänelle jonkin ratkaisun jo olemassa olevaan lähes 30 vuotta vanhaan samettiseen juhlapukuun jotta se saataisiin tuotua 2000-luvulle. Olin melko skeptinen alusta asti sen onnistumiseen riittävän loistokkaalla tavalla mutta lähdin kuitenkin loihtimaan erillistä korumaista pitsiboleroa ja juhlalaukkua vanhan puvun kavereiksi. Kun sitten oli ensimmäisen sovituksen aika ehdotin asiakkaalle (vietettyäni pari unetonta yötä projektia miettien) että josko sittenkin tehtäisiin koko homma alusta asti jotta voisin olla varma että käsistäni lähtisi täydellinen kokonaisuus eikä jotain sinne suuntaan. Asiakas ymmärsi perusteluni ja vanhan muuntamisen haasteet ja päädyimme täysin toisenlaiseen ratkaisuun: hopeinen helmasta laajeneva täyspitkä silkkihelma, joustava hopeanharmaa luilla tuettu samettipintainen korsettitoppi ja sen päälle pitsinen lempeästi swarowski-kivin käsinkoristeltu yläosa.

Kokonaisuutta piristämään keksin sovitusvaiheessa hauskan kirkkaanmagentan silkkirusetin, jonka toivotimme heti innolla molemmat mukaan asuun! Niinpä alkoi näyttää siltä, että tämänvuotisia Kisu Korsi -lookeja yhdistäisi pitsi ja rusettivyö… Hopeiset markasiittikorvakorut löysin asiakkaalle fiftysixty-liikkeen vanhojen koruaarteiden valikoimista. Juhlalookin viimeistelijäksi upealla kampauksella ja meikillä sain onnekseni sovittua Kelly Kurténin, joka on todellinen aarre ja luottotyyppini!

Kolmas kerta toden sanoo…?

Kolmas puku lähti hehkeälle Maarit Helinille, jonka puoliso on prikaatikenraali Juha Pyykönen. Maarit, jota leikkisästi itse aina ajattelen hieman Milla Magia -tyyppisenä hahmona, on itse asiassa hyvä ystäväni jo vuosien takaa, jolloin aina tapasimme Helsingin häämessuilla pyöriessämme. Maaritilla on erittäin suosittu Calligraphen-niminen kutsukortteja ym. toimittava yritys, minkä vuoksi tosiaan törmäilimme aina samoissa hääyhteyksissä. Oli erittäin ihanaa saada loihtia juuri Maaritille täydellinen puku tärkeään tilaisuuteen, ja koska tunnen hänet niin hyvin, oli helppoa lähteä suunnittelemaan juuri hänen persoonaansa sopivaa kokonaisuutta. Musta on must, joten väriasia saatiin saman tien käsiteltyä. Tylliä sai olla, ja muutenkin ihan mitä vaan mikä Kisua kiinnostaa. Hyvä hyvä, täydellinen lähtökohta siis.

Parin ensimmäisen sovituksen aikana puku ei tainnut ihan aueta Maaritille, mutta koska luotto oli kova ja “näytöt kiistattomat” jo vuosien ajalta töitäni seuranneelle, ei mitään hämmennystä syntynyt. Sitten puku alkoi hahmottua asiakkaallekin ja siitähän ilo irtosi: Maarittia oli vaikea saada pysymään paikoillaan viimeisten sovitusten aikana, hymy oli herkässä ja jalat häthätää koskettivat lattiaa! Tämä puku todistaa ettei musta värinä ole puvulle lainkaan tylsä valinta, vaan puvusta voi mustanakin tulla pulppuilevan leikkisä ja tyylikäs, nuorekas ja hauska! Myös tässä puvussa on erillinen pitkä ja lyhyt versio sekä alla aito vartaloa muokkaava korsetti sekä mesh-kankainen läpikuultava kissantassunpehmeä joustava yläosa joka on viimeistelty swarowski-kivin koristelluin pitsiupotuksin ja tylli- ja silkkilehdyköin. Maaritin näyttävän meikin tuli tekemään mestarillinen Kelly Kurtén ja tyyliinsopivasta kampauksesta vastasi taitava Johanna Helke Butik Turku -kampaamosta.

Glamour karisee, arki kutsuu

Itse itsenäisyyspäivä on minulle totutusti työpäivä, sillä viimeisimmät yksityiskohdat pukuihin valmistuvat tavallisesti vielä itsenäisyyspäivän aamuna tai aikaisintaan pikkutunneilla, ja siitä alkaakin sitten asiakkaiden meikkien ja kampausten “valvominen” ja asiakkaiden pukeminen pukuihin tai ainakin pukujen hellä luovutus sekä pukujen ankara käyttöopastus uusille omistajilleen, mikäli en itse mene paikalle Helsinkiin pukemaan juhlijoita. Glamour kylläkin tipahtaa hieman kun juhlijat on saateltu matkaan, sillä yleensä suuntaan Hesen jonoon sudennälän siivittämänä. Kotona odottaa seurankipeä kissa ja samppanja sekä oma ihana divaani televisioruudun äärellä – ah tätä luksusta! Työt on tehty ja ateljee hiljenee – illaksi.

harmaa1            harmaa2            maaritmusta

anukismet1

Kun hetkeksi huomio herpaantuu…

anukismet2

Kissojen kanssa ei voi neuvotella. Niinpä suosiolla leikattiin oma silkkipeti Kisu Korsi Boutiquen apurille Kismetille. Ja työt voivat jatkua.

anusovitus

Tässä vielä täysin sovitusvaiheessa oleva puku yön tunteina: kaikki tyllit uupuvat vielä ja sata muuta asiaa…

anu1

Anun kampaus oli juuri kokonaisuuteen sopiva! Todella näyttävät vintagekorvakorut tuovat kokonaisuuteen ripauksen rokkia.

anu3

Mutta tässä jo Linnan parketeilla näyttävä pari!

anumaarit

Yhteiskuvassa kaksi kaunotarta!

maarit

Meikki valmis, kampauksen vuoro. Mitä laitetaan?